Self Titled review @ Imperiumi
***-
Astral Sleepin ydinkolmikko koostuu kolmesta tämän vuoden aikana täysikäistyvästä hemmosta. Nuoren yhtyeen ensimmäinen demo sisältää noin 36 minuuttia hidasta ja melodista, crossover-vivahteista raskastelua. Bändi itse sanoo soittavansa doom metalia pienellä kierteellä varustettuna, ja tietyin varauksin kuvauksen voi sanoa osuvan oikeaan. Doom-osaston vaikutteet on kuitenkin poimittu lähinnä siltä hautajaisambient-osastolta. Avausraidan epäloogisesta spurttiväliosasta tulee mieleen vanhempi Esoteric, eikä kotimaisen Aarnin sienidoom ole paikoin välttämättä sen kauempana. Nimenomaan kevyempien väliosien ansiosta lätyn kuuntelu ei tunnu ylivoimaisen raskaalta.
Demoksi Astral Sleepin ensiteoksella on kohtuu toimiva tuotanto, vaikka kitarasoundia ei välttämättä aivan murskaavaksi voikaan sanoa. Soundillisesti homma on kuitenkin kiitettävästi tasapainossa. Pahin miinuspuoli onkin, ettei Astral Sleep kuitenkaan onnistu synnyttämään toivottavan painostavaa ilmapiiriä. Hieman kärjistäen, demolta puuttuu tunnetta ja tunnelmaa, vaikka musiikki periaatteessa täyttää kaikki genren ulkoiset tunnusmerkit. On niin funeraalia, crushia kuin pieni säväys tortureakin, kuten myös sitä pientä twistiä, mutta ilkeimpien silmissä bändin vakavahenkisyyttä karttava habitus kääntää kokonaisuuden karikatyyriksi.
Bändin pelinavaus jää siis pitkälti välimallin meiningiksi,
ja tulevaisuudessa yhtyeen pitääkin tarkastaa linjaansa joko huomattavasti
murhaavampaan tai kokeilevampaan suuntaan, jotta kukaan orkesterin musiikista
jaksaisi kummoisemmin innostua. Yhtyeen synnyttämä äpäräesikoinen
on ulkoiset mittavaatimukset täyttävä, mutta pinnan alla kumisee
monin paikoin vielä tyhjyys. Mutta eikö se niin yleensä mene,
että ensin kasvetaan miehen mittoihin ja sitten vasta mieheksi?
Antti Korpinen, 23.01.2006